No nyt se jo sitten tapahtu. Yksi päivä jäi kirjoittelusta välistä. No jatkossa koitan skarpata
Ruokavaliossa olen pysynyt toistaiseksi ilman ongelmia. Vaakakin näyttää 88,3 kg eli toisin sanoen sen suhteen ei voi sanoa vielä mitään. Dietmix juoma on auttanut makeanhimoon loistavasti, ja jos iltapäivisinkin onkin tullut jonkinsortin nälkä, niin muutama mandariini on tehnyt minut kylläiseksi.
Urheilusta sen verran, että alkaa pikkuhiljaa jalat sanoa ei kiitos. Kaikki alkoi tiistaina, kun sulkapalloharjoituksissa eräs A-luokan pelaaja juoksutti minut täysin puhki. Itsehän osaan luovuttaa vasta, kun ei enää jalat kanna, ja näin pääsi käymään tälläkin kertaa. Äärimmäisen laiskana venyttelijänä jätin tietenkin taas tiistai illan venytykset väliin. Sitten tuli keskiviikko ja fiksuna jätin aamun treenin väliin. Iltapäivällä oli kuitenkin vuorossa sählyvuoro. Sählyssä juoksin itseni yllätys yllätys taasen loppuun ja jalat kiittivät tästäkin. Tänään sitten lähdin aamusella pelaamaan sulkapalloa ystäväni kanssa ja tottakai ei siinäkään jalkoja säästelty. Nyt sitten tuntuu mukavaa kipua polvista alaspäin kun vanha ystäväni penikkatauti muistuttaa olemassa olostaan. Penikkataudista olen kärsinyt jo kohta kolme vuotta. Välillä se aina tulee ja välillä ei. Lopullisesti parantumaan sitä en ole vielä saanut. Nyt täytyy vaan koittaa ottaa lähiaikoina rauhallisemmin, ja venytellä useammin.
Tänään olisi vielä vuorossa toinen sulkapallovuoro. Taidan yrittää tehdä viisaasti, ja pelata vain nelinpeliä treeneissä. Illalla olisi vielä Enson Pallon kaukalopallopeli, mitä taidan mennä katsomaan. Olen itsekin pelannut Epassa viimeksi toissakaudella, joten pelit kiinnostavat minua kovasti. Ja ainahan se pelejä katsellessa tulee sellainen olo, että "kyllähän mä tonkin olisin paremmin tehnyt" :D
mietelause: hiljaisuus on luontoäidin huutoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti