Varoitus: Jos sinua ei kiinnosta lyhyt historiikki allekirjoittaneen elämästä, hyppää suoraan kirjoituksen loppun tai seuraavaan kirjoitukseen. Jos taas jaksat nähdä vaivan, uskon että historiikin lukeminen auttaa sinua ymmärtämään ajatusmaailmaani ja muita kirjoituksiani paremmin.
Olen himourheilija. En välttämättä kovin hyvä eri lajeissa. Ehkä himoharrastaja sopisi paremmin. Tykkään harrastaa monenlaista urheilua: uintia, kuntosalia, sulkapalloa, golfia, sählyä (ei salibandyä), kaukalopalloa, hiiihtoa, pesäpalloa, pyöräilyä ja myös pyöräilyn ja uinnin myötä triathlonia. Urheilun lisäksi on myös muita harrastuksia, kuten kitaran soitto, laulu, vedonlyönti ja avantouinti. Tällä hetkellä pyrin tekemään vähintään kymmenen treeniä viikkoon. En tällä hetkellä opiskele enkä ole työelämässä vakituisesti, joten aikaa kuntoilulle löytyy.
Kuten arvata saattaa, olen elämässäni kokeillut lähes kaikkia lajeja. Opittuani luistelemaan aloitin jääkiekon pelaamisen 4-vuotiaana. Samoihin aikoihin aloitin myös jalkapallon pelaamisen. Pian jääkiekon rinnalle tuli myös jääpallo. 7-vuotiaana aloitin golfin pelaamisen ja hiihdin talven tai kaksi kilpaa. Koko ala-asteen pelasin jääpalloa. Jääkiekkoa välillä pelasin ja välillä en. Jalkapalloa pelasin 10-vuotiaaksi asti, kunnes golf vei niin paljon aikaa, että oli pakko valita jompikumpi. Jääpallon lopetin yläasteella ja korvasin luisteluvimman kaukalopallolla. Kaukista pelasin aina abivuoteen asti. 6-luokalla aloitin pesäpallon. Pesäpalloa pelasin koko yläasteen ajan, kunnes lukion ekan vuoden jälkeen oli aika lopettaa pariksi vuodeksi. Viime kesänä palasin kuitenkin pesäpallokentille maakuntasarjaa pelaamaan.
Välillä on urheilun suhteen ollut aikoja, etten ole urheillut kovinkaan paljoa. Välillä taas tulee jaksoja, jolloin välipäivän pitäminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Liikunnassa aina olen ollut hyvä, joissain lajeissa jopa todella hyvä. Olen mm. ollut hopealla junioreiden jääpallon sm-tekniikkakisoissa, pelannut pesäpalloa c-junioreiden itä-lännessä, voittanut useita junioreiden alueista golfissa, voittanut kaukalopallossa b-junioreiden Suomen mestaruuden sekä pelannut kaukalopalloa 1-divisioonassa. En kuitenkaan missään lajissa ole kehittynyt loistavaksi. Suurin syy tähän on varmasti se, etten tykkää harrastaa urheilua yksipuolisesti. En myöskään halua ottaa urheilua liian vakavasti. Lähes kaikki joukkuelajit olen tähän asti lopettanut sen vuoksi, että ne ovat menneet liian vakaviksi. Yksilölajeista pidän sen takia, että niissä harjoitusmäärät ja tahdin voit päättää itse. Kukaan ei syytä sinua, jos silloin tällöin jätät harjoitukset väliin. Jos menestystä ei tule, ei sinun tarvitse myöskään olla pahoillasi joukkuetovereidesi takia, etkä voi myöskään syytellä ketään muuta kuin itseäsi. Jos menestystä taas tulee, ei kukaan voi ottaa kunniaa pois sinulta itseltäsi.
Yllättävää kyllä olen aina kamppaillut painoni kanssa. Olen 174 cm pitkä ja painan n. 86 kiloa, Painoindeksini mukaan, olen noin 10 kiloa ylipainoinen. Toki minulla on sen verran paljon lihasmassaa, että ylipainoa sanan tarkan määritelmän mukaan minulla tuskin on. Kuitenkaan muutaman kilon tiputtaminen ei tekisi pahaa mielelle ja terveydelle. Korkea painoni johtuu pääasiassa matalasykkeisen liikunnan puutteesta ja huonosta ruokavaliosta. Olen aina syönyt mitä sattuu ja milloin sattuu. Ruokavalio onkin asia, johon tulen kiinnittämään blogissani ainakin alussa huomiota.
Vielä sen verran taustaa, että viimeisen vuoden aikana olen innostunut pitkäkestoisesta ja matalasykkeisestä liikunnasta. Innostus alkoi, kun viime syksynä vaaka näytti yli 90 kiloa, ja päätin että on aika pudottaa painoa. Talvella innostuin hiihdosta ja keväällä päätin vielä, että kesällä osallistun puolitriathlonille, jota varten olisi pakko pudottaa painoa. Niinpä kevään ja kesän ajan treenasin kovasti mm. ajaen suuren osan 25 km työmatkoistani pyörällä. Lisäksi harjoittelin uintia useita kertoja viikossa ja lopetin lihasmassaa kasvattavan kuntosaliharjoittelun. Kesällä osallistuinkin sitten Finntriathlonin pmuolimatkalle ja pääsin maaliin alle 7 tunnin tavoiteajan. Kokemus oli tuskallinen, mutta loistava ja pyrin ensi kesänä osallistumaan uudestaan johonkin triathlon kilpailuun.
Bloggaamisen yritän pitää ikäänkuin päiväkirjan muodossa, sillä blogi on minulle pääasiassa väline pitää itseni kartalla tekemisistäni. Toki kirjoitan tänne laajasti myös muista aiheista ja olisi kiva saada kommenttia liittyen blogin sisältöön ja vaikka treenivinkkejä teiltä jotka tiedätte asiasta enemmän kuin minä.
Ps. Yritän(huom. yritän!) joka kirjoituksen loppuun keksiä jonkun päivän mielialaan sopivan mietelauseen. Alla ensimmäinen niistä.
Ilo ilman viinaa on urheilua.
"Ilo ilman viinaa on urheilua"
VastaaPoistaErittäin hyvin sanottu!